Virehallintaa osa 1

Käytiin Naalin kanssa 18-19.8.2018 virehallintakoulutusta, kouluttajana Jirka Vierimaa. Ennestään ollaan jonkin verran harjoiteltu virettä ja rauhoittumista lähinnä ProKoirakon Päivi Saarilahden opeissa, ja halusinkin laajentaa koulutuspohjaa käymällä lisää vire-teemaisia koulutuksia.

Naali talvella 2018, lelupalkkaus jäljen lopussa.

Naalin kanssa ongelmana on lähinnä ylivire, koira kuumuu nopeasti ja on suhteellisen (muttei häiritsevän) vilkas. Onneksi Naali on myös fiksu, niin kunhan saan keinoja opettamaan sitä niin asian pitäisi kyllä lähteä rullaamaan. Harrastuksissa Naali menee usein ehkä turhan vauhdikkaast, mutta todella kuuliaisesti. Käskyjä ei tosin aina totella, etenkin arkielämässä ja treenien ulkopuolella tuntuu olevan niin että käskyt kaikuu kuuroille korville, ympäristö kiinnostaisi enemmän ja helposti tulee rähjättyä vaikkapa toisille koirille.


Jirka Vierimaa aloitti puhumalla palkkauksen ja palkkasanan tärkeydestä, mikä oli ainakin minulle uusi asia. Harvemmin sitä oikein kunnolla miettii palkkausta, mitä se viestii koiralle ja millä sen voisi saada niin tehokkaaksi kuin mahdollista. Vierimaa alleviivaa sen että palkkasana ei ole käsky, vaan suoraviivaisempi toiminto, "teit jotain mitä halusin ja nyt seuraa palkka, tarjoa äkkiä uusiksi se sama". Tavoitteena on saada koiran fokus, niin että koira tekisi itse mahdollisimman vähän ylimääräistä palkan annon jälkeen, ideaali on että koira tarjoaa heti saman käyttäytymisen uudestaan palkan toivossa. Kun koiralle annetaan hyvin koulutettu palkkasana se ei itse valitse toimintaa vaan reagoi opittuun eli kääntyy ohjaajalle hakemaan palkkaa.

Heitä jo se lelu!

Puhuttiin paljon kiihdyttävistä palkoista (usein lelu) ja rauhoittavista palkoista (namit). Käyttämällä rauhallista palkkaa saa myös rauhallisuutta. Rauhalliselle ja kiihdyttävälle palkalle pitää myös olla eri käskysana, niin koira tietää jo vihjesanasta mitä palkkaa on tulossa. Lähtökohtaisesti kiihdyttävässä tilanteessa (esim. aksakisa) on kuitenkin mahdotonta rauhoitella koiraa namipalkalla koska niitä kiihdyttäviä tilanteita (esteitä) on niin paljon että suhteessa tarvittaisiin kilokaupalla namia, koska se kiihdyttävä palkka on aina koiralle kuitenkin niin paljon mieluisampi.

Kun opetellaan virettä pitää ensin löytää jarrun, sitten kaasun. Koiran toiminnasta pitää saada mahdollisimman tasaista, että voi sit tarvittaessa lisätä kaasua. Kieltäminen ja koiran estäminen ei oikeastaan tee muuta kuin vähentää palkan arvoa, Vierimaan mukaan. Huomiseksi luvattiin enemmän käskyistä juttua ja kieltämisestäkin, odotan innolla jatkoa tähän.

Vanha kuva, Naali perusasennossa kuuliaisesti.

Tehtiin ensin tarkkuusharkka, autossa ja auton ottamistilanteessa. Koiraa palkattiin ensin autoon katsekontaktista, sitten vähän ajan päästä (meniköhän ehkä 8 palkkaa?) palkka tippuikin auton ulkopuolelle->koira tulee autosta palkan perässä. Sen jälkeen palkittiin koira auton ulkopuolella, taas katsekontaktista, mutta nyt maahan. Viimeisellä kerralla palkka heitettiin takas autoon ja koira tietty perässä.

Noh. Tässä selvisi Naalin kanssa lähinnä että me ei olla sitä palkkaustilannetta tarpeeksi harjoiteltu, en ole vahvistanut itse palkkausta tyyliin ikinä (kontakti-vihjesana hyvä-viiveellä nami). Kontaktiahan se ottaa hienosti, ensin tosin palkka ei kelvannu kun oli uusi ja epäilyttävä itsetehty nami. Mutta kun palkka tippuikin maahan... niin ei sinne voi mennä, kun ei oo tullut lupa poistua autosta. Naalille se mun kuunteleminen ja itse palkkaus ei vielä ollut semmonen joka "voittaa kaiken muun", esim. autosta ottamisen rutiini. Sama asia tapahtui kun palkka lensi autoon, ei sinne voinut mennä ihan vaan palkan perässä, vaan piti kysyä lupaa ensin multa. Toisin sanoin Naalilla on rutiinit paljon voimakkaammin iskoistettu päähän kuin palkkaustilanne/oppimistilanne. Se ajattelee paljon itse, ja on aika mustavalkoinen.

Seuraava, ja päivän viimeinen harkka, oli periaatteessa sama mikä toi eka, lisämausteena lyhyt liikkuminen koira kontaktissa. Sitä piti tehdä niin ettei koiran kontakti katkennut liikkumisen ajan, eli koiran keskittymiskyvyn mukaan liikuttiin ja koitettiin välttää kontaktin katkeamista ennen palkkausta. Naalin kanssa tämä meni ihan hyvin, se jaksoi tarjota kontaktia eikä rikkonut sitä ainakaan kun vähän liikuttiin, joskus saattoi vähän herpaantua mutta ei paljon. Samaan aikaan treenasi toinen koira, niin välillä otettiin pikkasen häiriötä (jäi katsomaan) ja kerran pääsi nurmikolle asti ja meinasi mennä haisteluksi, mutta aika hyvin loppujen lopuksi pysyi Naalin mielenkiinto harjoituksessa.