Virehallinta osa 2

Osa kaksi ja päivä kaksi Jirka Vierimaan koulutuksessa Naalin kanssa. Jaaaa monta mietettä siitä.

Aluksi harjoiteltiin rauhallista ja kiihdyttävää palkkaa. Mietittiin mikä se koiralle olisi kiihdyttävä, millainen lelu tai vaan heitetty nami? Naalilla tietty lelu, kun se on aina palkkaantunut paremmin patukalla kuin millään muulla. Ideaali-leikkihän sillä on kaiken lisäksi patukan taivastelu mun kanssa, niin että se saa patukan "jostain/maalimieheltä" ja sit esittelee sen mulle kehujen saattelemana. Tämä palkkaustapa ei kyllä taivu mihinkään parkkipaikkatreeniin.

Autosta otettiin samaan malliin mitä eilen. Naali nukkui, näytti aavistuksen ärsyyntyneeltä kun herätin sitä, tunnisti paikan ja arvasi varmaan ettei ollut kauheesti mitään jännää harkkaa tulossa. Kuljettaminen autosta läheiselle nurmikkoalueelle oli täysi floppi, Naalia ei oikein kiinnostanut namit eikä kontaktin ottaminen, vaan mentiin semmosella pätkittäisellä kontaktilla, ympäristökin oli paljon kiinnostavampaa kuin itse harjoitus.

Sitten kun lelu ja kiihdyttävän palkan "jess" sana tuli niin leikkihän se, ja kontaktikin parani silmissä. Kuljettaminen takaisin autolle sen jonkun viiden-kymmenen lelupalkkauksen jälkeen oli paljon helpompaa, kontakti pysyi hienosti. Naalin (ja mun mielestä) tämä nyt vaan oli jotenkin outo harkka, semmonen perus missä ei oikein tapahtunut mitään erityistä.

Seuraavaksi tehtiin "sarjatuli" harjoitus, missä kuuluisi saada koiran suorittamaan tuttua käskyä (esim sivu tai maahan) mahdollisimman monta kertaa kahdenkymmenen sekunnin aikana. Siihen piti tähdätä että mahdollisimman paljon mutta ainakin sen 7 kerkeäisi, ideana että heti kun koiralla on lelu tai nami suussa tulee seuraava käsky, ja taas koira suorittaa, sitten palkka, sitten taas suoritus.

Noh porokoirallahan tämä oli varsinainen floppi. Ihan sama vaikka palkkasi lelulla tai namilla, sen kerran pari ehkä voitiin istua (rauhalliseen tahtiin), muuten jäätiin seisomaan ja tuijottamaan että et oo tosissas. Mulla itellä loppui keinot tähän, ei se koira yksinkertaisesti viittinyt mitään sarjaistumista tarjota. Vierimaa kysyi osaako se istua. No osaa. Ja maahanmenoa. Mutta kun se on porokoira ja jos mä vaadin jotain hölmöä niin saan kyllä seistä siinä sitten yksin kun koira seisoo jököttää. Vierimaa vähän näytti esimerkkiä, kyllähän Naalin sai istumaan mutta siinä joutui itse tekemään todella paljon työtä, eikä se ajan sisällä mennyt kuin ehkä kolme kertaa vaikka kuinka koitti. Mutta tämänhän minä tiesin, koska olen agilityssakin törmännyt siihen että tekeminen loppuu kun tarpeeksi monta kertaa tulee hinkattua, ei se porokoira näe mitään järkeä loputtomassa hinkkaamisessa eikä mulla kyllä ole pienintäkään hajua miten se koira saisi semmoseen tilaan.

Lopuksi tuli semmonen tunne että koulutus olisi voinut olla paremmin mitoitettu koirakon tarpeen mukaan ja paremmin ajallisesti hallinnassa. Tuntuu että jutusteluun meni hirveästi aikaa, välillä oli melkeinpä tylsää odottamista ja oman koiran kanssa sai hintaan nähden tehdä hirveän vähän ja omaan mieleen ehkä jopa vähän turhia harjoituksia. Vierimaan mukaan koirani ei kuuntele minua (no se on porokoira, ja se ei tee mitään turhaa ellei sille tehdä se asia mielenkiintoiseksi). Vire laski kun lehmän häntä koiralla, keskittymistä ei kyllä tullut tilalle.

Tästä tuli vähän semmonen maku että koiraa yritettiin pakottaa tiettyyn muottiin (mihin porokoira ei todellakaan mahdu), ja enemmänkin epäonnistuttiin ihan yksinkertaisen helpossa asiossa kun saatiin mitään keinoja normiarjen virehallintaan. Kun tässä luen läpi mietteitäni törmään siihen että syytän sitä että koirani on porokoira, mutta toisaalta sehän on ihan faktaa että perus porokoirasta harvoin saa bortsunkaltaista suoritustykkiä, etenkin kun kyseessä on nopeita toistoja vaativa tehtävä. Ehkä koirastani olisi saanut semmoisen jos alusta asti on aina palkinnut tietyllä tapaa, selkeillä erilaisilla palkkasanoilla kiihdyttävälle ja rauhoittavalle palkalle. Mutta tuskin?

Ehkä mä olen vähän jyrkkä mielipiteiteni kanssa, mutta tuntuu siltä että me ainakaan toistaiseksi jatketaan ihan rauhoitusharjoituksilla missä minä olen passiivinen ja koira saa miettiä maailmaa, että saataisi se yhteistyö semmoseksi missä koira tarjoaa tekemistä sitten kuin se on valmis sen sijaan että jatkuvalla namisyötöllä koitetaan saada joku keinotekoinen "vire" aikaiseksi. Minulla taitaa olla edelleen niitä nameja siellä takakontissa kun Naalin mielestä niitä ei tarvinnut ees syödä kun muuten vaan annettiin. Ihan outoa.

Virehallintaa osa 1

Käytiin Naalin kanssa 18-19.8.2018 virehallintakoulutusta, kouluttajana Jirka Vierimaa. Ennestään ollaan jonkin verran harjoiteltu virettä ja rauhoittumista lähinnä ProKoirakon Päivi Saarilahden opeissa, ja halusinkin laajentaa koulutuspohjaa käymällä lisää vire-teemaisia koulutuksia.

Naali talvella 2018, lelupalkkaus jäljen lopussa.

Naalin kanssa ongelmana on lähinnä ylivire, koira kuumuu nopeasti ja on suhteellisen (muttei häiritsevän) vilkas. Onneksi Naali on myös fiksu, niin kunhan saan keinoja opettamaan sitä niin asian pitäisi kyllä lähteä rullaamaan. Harrastuksissa Naali menee usein ehkä turhan vauhdikkaast, mutta todella kuuliaisesti. Käskyjä ei tosin aina totella, etenkin arkielämässä ja treenien ulkopuolella tuntuu olevan niin että käskyt kaikuu kuuroille korville, ympäristö kiinnostaisi enemmän ja helposti tulee rähjättyä vaikkapa toisille koirille.


Jirka Vierimaa aloitti puhumalla palkkauksen ja palkkasanan tärkeydestä, mikä oli ainakin minulle uusi asia. Harvemmin sitä oikein kunnolla miettii palkkausta, mitä se viestii koiralle ja millä sen voisi saada niin tehokkaaksi kuin mahdollista. Vierimaa alleviivaa sen että palkkasana ei ole käsky, vaan suoraviivaisempi toiminto, "teit jotain mitä halusin ja nyt seuraa palkka, tarjoa äkkiä uusiksi se sama". Tavoitteena on saada koiran fokus, niin että koira tekisi itse mahdollisimman vähän ylimääräistä palkan annon jälkeen, ideaali on että koira tarjoaa heti saman käyttäytymisen uudestaan palkan toivossa. Kun koiralle annetaan hyvin koulutettu palkkasana se ei itse valitse toimintaa vaan reagoi opittuun eli kääntyy ohjaajalle hakemaan palkkaa.

Heitä jo se lelu!

Puhuttiin paljon kiihdyttävistä palkoista (usein lelu) ja rauhoittavista palkoista (namit). Käyttämällä rauhallista palkkaa saa myös rauhallisuutta. Rauhalliselle ja kiihdyttävälle palkalle pitää myös olla eri käskysana, niin koira tietää jo vihjesanasta mitä palkkaa on tulossa. Lähtökohtaisesti kiihdyttävässä tilanteessa (esim. aksakisa) on kuitenkin mahdotonta rauhoitella koiraa namipalkalla koska niitä kiihdyttäviä tilanteita (esteitä) on niin paljon että suhteessa tarvittaisiin kilokaupalla namia, koska se kiihdyttävä palkka on aina koiralle kuitenkin niin paljon mieluisampi.

Kun opetellaan virettä pitää ensin löytää jarrun, sitten kaasun. Koiran toiminnasta pitää saada mahdollisimman tasaista, että voi sit tarvittaessa lisätä kaasua. Kieltäminen ja koiran estäminen ei oikeastaan tee muuta kuin vähentää palkan arvoa, Vierimaan mukaan. Huomiseksi luvattiin enemmän käskyistä juttua ja kieltämisestäkin, odotan innolla jatkoa tähän.

Vanha kuva, Naali perusasennossa kuuliaisesti.

Tehtiin ensin tarkkuusharkka, autossa ja auton ottamistilanteessa. Koiraa palkattiin ensin autoon katsekontaktista, sitten vähän ajan päästä (meniköhän ehkä 8 palkkaa?) palkka tippuikin auton ulkopuolelle->koira tulee autosta palkan perässä. Sen jälkeen palkittiin koira auton ulkopuolella, taas katsekontaktista, mutta nyt maahan. Viimeisellä kerralla palkka heitettiin takas autoon ja koira tietty perässä.

Noh. Tässä selvisi Naalin kanssa lähinnä että me ei olla sitä palkkaustilannetta tarpeeksi harjoiteltu, en ole vahvistanut itse palkkausta tyyliin ikinä (kontakti-vihjesana hyvä-viiveellä nami). Kontaktiahan se ottaa hienosti, ensin tosin palkka ei kelvannu kun oli uusi ja epäilyttävä itsetehty nami. Mutta kun palkka tippuikin maahan... niin ei sinne voi mennä, kun ei oo tullut lupa poistua autosta. Naalille se mun kuunteleminen ja itse palkkaus ei vielä ollut semmonen joka "voittaa kaiken muun", esim. autosta ottamisen rutiini. Sama asia tapahtui kun palkka lensi autoon, ei sinne voinut mennä ihan vaan palkan perässä, vaan piti kysyä lupaa ensin multa. Toisin sanoin Naalilla on rutiinit paljon voimakkaammin iskoistettu päähän kuin palkkaustilanne/oppimistilanne. Se ajattelee paljon itse, ja on aika mustavalkoinen.

Seuraava, ja päivän viimeinen harkka, oli periaatteessa sama mikä toi eka, lisämausteena lyhyt liikkuminen koira kontaktissa. Sitä piti tehdä niin ettei koiran kontakti katkennut liikkumisen ajan, eli koiran keskittymiskyvyn mukaan liikuttiin ja koitettiin välttää kontaktin katkeamista ennen palkkausta. Naalin kanssa tämä meni ihan hyvin, se jaksoi tarjota kontaktia eikä rikkonut sitä ainakaan kun vähän liikuttiin, joskus saattoi vähän herpaantua mutta ei paljon. Samaan aikaan treenasi toinen koira, niin välillä otettiin pikkasen häiriötä (jäi katsomaan) ja kerran pääsi nurmikolle asti ja meinasi mennä haisteluksi, mutta aika hyvin loppujen lopuksi pysyi Naalin mielenkiinto harjoituksessa.