tiistai 19. toukokuuta 2020
Uudet sivut!
Kennel Huihai on muuttanut! Jätän blogin ennalleen, koska täälläkin on juttuja, mutta blogia en enää päivitä vaan kaikki löytyy nykyään osoitteesta kennel-huihai6.webnode.fi.
sunnuntai 19. elokuuta 2018
Virehallinta osa 2
Osa kaksi ja päivä kaksi Jirka Vierimaan koulutuksessa Naalin kanssa. Jaaaa monta mietettä siitä.
Aluksi harjoiteltiin rauhallista ja kiihdyttävää palkkaa. Mietittiin mikä se koiralle olisi kiihdyttävä, millainen lelu tai vaan heitetty nami? Naalilla tietty lelu, kun se on aina palkkaantunut paremmin patukalla kuin millään muulla. Ideaali-leikkihän sillä on kaiken lisäksi patukan taivastelu mun kanssa, niin että se saa patukan "jostain/maalimieheltä" ja sit esittelee sen mulle kehujen saattelemana. Tämä palkkaustapa ei kyllä taivu mihinkään parkkipaikkatreeniin.
Autosta otettiin samaan malliin mitä eilen. Naali nukkui, näytti aavistuksen ärsyyntyneeltä kun herätin sitä, tunnisti paikan ja arvasi varmaan ettei ollut kauheesti mitään jännää harkkaa tulossa. Kuljettaminen autosta läheiselle nurmikkoalueelle oli täysi floppi, Naalia ei oikein kiinnostanut namit eikä kontaktin ottaminen, vaan mentiin semmosella pätkittäisellä kontaktilla, ympäristökin oli paljon kiinnostavampaa kuin itse harjoitus.
Sitten kun lelu ja kiihdyttävän palkan "jess" sana tuli niin leikkihän se, ja kontaktikin parani silmissä. Kuljettaminen takaisin autolle sen jonkun viiden-kymmenen lelupalkkauksen jälkeen oli paljon helpompaa, kontakti pysyi hienosti. Naalin (ja mun mielestä) tämä nyt vaan oli jotenkin outo harkka, semmonen perus missä ei oikein tapahtunut mitään erityistä.
Seuraavaksi tehtiin "sarjatuli" harjoitus, missä kuuluisi saada koiran suorittamaan tuttua käskyä (esim sivu tai maahan) mahdollisimman monta kertaa kahdenkymmenen sekunnin aikana. Siihen piti tähdätä että mahdollisimman paljon mutta ainakin sen 7 kerkeäisi, ideana että heti kun koiralla on lelu tai nami suussa tulee seuraava käsky, ja taas koira suorittaa, sitten palkka, sitten taas suoritus.
Noh porokoirallahan tämä oli varsinainen floppi. Ihan sama vaikka palkkasi lelulla tai namilla, sen kerran pari ehkä voitiin istua (rauhalliseen tahtiin), muuten jäätiin seisomaan ja tuijottamaan että et oo tosissas. Mulla itellä loppui keinot tähän, ei se koira yksinkertaisesti viittinyt mitään sarjaistumista tarjota. Vierimaa kysyi osaako se istua. No osaa. Ja maahanmenoa. Mutta kun se on porokoira ja jos mä vaadin jotain hölmöä niin saan kyllä seistä siinä sitten yksin kun koira seisoo jököttää. Vierimaa vähän näytti esimerkkiä, kyllähän Naalin sai istumaan mutta siinä joutui itse tekemään todella paljon työtä, eikä se ajan sisällä mennyt kuin ehkä kolme kertaa vaikka kuinka koitti. Mutta tämänhän minä tiesin, koska olen agilityssakin törmännyt siihen että tekeminen loppuu kun tarpeeksi monta kertaa tulee hinkattua, ei se porokoira näe mitään järkeä loputtomassa hinkkaamisessa eikä mulla kyllä ole pienintäkään hajua miten se koira saisi semmoseen tilaan.
Lopuksi tuli semmonen tunne että koulutus olisi voinut olla paremmin mitoitettu koirakon tarpeen mukaan ja paremmin ajallisesti hallinnassa. Tuntuu että jutusteluun meni hirveästi aikaa, välillä oli melkeinpä tylsää odottamista ja oman koiran kanssa sai hintaan nähden tehdä hirveän vähän ja omaan mieleen ehkä jopa vähän turhia harjoituksia. Vierimaan mukaan koirani ei kuuntele minua (no se on porokoira, ja se ei tee mitään turhaa ellei sille tehdä se asia mielenkiintoiseksi). Vire laski kun lehmän häntä koiralla, keskittymistä ei kyllä tullut tilalle.
Tästä tuli vähän semmonen maku että koiraa yritettiin pakottaa tiettyyn muottiin (mihin porokoira ei todellakaan mahdu), ja enemmänkin epäonnistuttiin ihan yksinkertaisen helpossa asiossa kun saatiin mitään keinoja normiarjen virehallintaan. Kun tässä luen läpi mietteitäni törmään siihen että syytän sitä että koirani on porokoira, mutta toisaalta sehän on ihan faktaa että perus porokoirasta harvoin saa bortsunkaltaista suoritustykkiä, etenkin kun kyseessä on nopeita toistoja vaativa tehtävä. Ehkä koirastani olisi saanut semmoisen jos alusta asti on aina palkinnut tietyllä tapaa, selkeillä erilaisilla palkkasanoilla kiihdyttävälle ja rauhoittavalle palkalle. Mutta tuskin?
Ehkä mä olen vähän jyrkkä mielipiteiteni kanssa, mutta tuntuu siltä että me ainakaan toistaiseksi jatketaan ihan rauhoitusharjoituksilla missä minä olen passiivinen ja koira saa miettiä maailmaa, että saataisi se yhteistyö semmoseksi missä koira tarjoaa tekemistä sitten kuin se on valmis sen sijaan että jatkuvalla namisyötöllä koitetaan saada joku keinotekoinen "vire" aikaiseksi. Minulla taitaa olla edelleen niitä nameja siellä takakontissa kun Naalin mielestä niitä ei tarvinnut ees syödä kun muuten vaan annettiin. Ihan outoa.
Aluksi harjoiteltiin rauhallista ja kiihdyttävää palkkaa. Mietittiin mikä se koiralle olisi kiihdyttävä, millainen lelu tai vaan heitetty nami? Naalilla tietty lelu, kun se on aina palkkaantunut paremmin patukalla kuin millään muulla. Ideaali-leikkihän sillä on kaiken lisäksi patukan taivastelu mun kanssa, niin että se saa patukan "jostain/maalimieheltä" ja sit esittelee sen mulle kehujen saattelemana. Tämä palkkaustapa ei kyllä taivu mihinkään parkkipaikkatreeniin.
Autosta otettiin samaan malliin mitä eilen. Naali nukkui, näytti aavistuksen ärsyyntyneeltä kun herätin sitä, tunnisti paikan ja arvasi varmaan ettei ollut kauheesti mitään jännää harkkaa tulossa. Kuljettaminen autosta läheiselle nurmikkoalueelle oli täysi floppi, Naalia ei oikein kiinnostanut namit eikä kontaktin ottaminen, vaan mentiin semmosella pätkittäisellä kontaktilla, ympäristökin oli paljon kiinnostavampaa kuin itse harjoitus.
Sitten kun lelu ja kiihdyttävän palkan "jess" sana tuli niin leikkihän se, ja kontaktikin parani silmissä. Kuljettaminen takaisin autolle sen jonkun viiden-kymmenen lelupalkkauksen jälkeen oli paljon helpompaa, kontakti pysyi hienosti. Naalin (ja mun mielestä) tämä nyt vaan oli jotenkin outo harkka, semmonen perus missä ei oikein tapahtunut mitään erityistä.
Seuraavaksi tehtiin "sarjatuli" harjoitus, missä kuuluisi saada koiran suorittamaan tuttua käskyä (esim sivu tai maahan) mahdollisimman monta kertaa kahdenkymmenen sekunnin aikana. Siihen piti tähdätä että mahdollisimman paljon mutta ainakin sen 7 kerkeäisi, ideana että heti kun koiralla on lelu tai nami suussa tulee seuraava käsky, ja taas koira suorittaa, sitten palkka, sitten taas suoritus.
Noh porokoirallahan tämä oli varsinainen floppi. Ihan sama vaikka palkkasi lelulla tai namilla, sen kerran pari ehkä voitiin istua (rauhalliseen tahtiin), muuten jäätiin seisomaan ja tuijottamaan että et oo tosissas. Mulla itellä loppui keinot tähän, ei se koira yksinkertaisesti viittinyt mitään sarjaistumista tarjota. Vierimaa kysyi osaako se istua. No osaa. Ja maahanmenoa. Mutta kun se on porokoira ja jos mä vaadin jotain hölmöä niin saan kyllä seistä siinä sitten yksin kun koira seisoo jököttää. Vierimaa vähän näytti esimerkkiä, kyllähän Naalin sai istumaan mutta siinä joutui itse tekemään todella paljon työtä, eikä se ajan sisällä mennyt kuin ehkä kolme kertaa vaikka kuinka koitti. Mutta tämänhän minä tiesin, koska olen agilityssakin törmännyt siihen että tekeminen loppuu kun tarpeeksi monta kertaa tulee hinkattua, ei se porokoira näe mitään järkeä loputtomassa hinkkaamisessa eikä mulla kyllä ole pienintäkään hajua miten se koira saisi semmoseen tilaan.
Lopuksi tuli semmonen tunne että koulutus olisi voinut olla paremmin mitoitettu koirakon tarpeen mukaan ja paremmin ajallisesti hallinnassa. Tuntuu että jutusteluun meni hirveästi aikaa, välillä oli melkeinpä tylsää odottamista ja oman koiran kanssa sai hintaan nähden tehdä hirveän vähän ja omaan mieleen ehkä jopa vähän turhia harjoituksia. Vierimaan mukaan koirani ei kuuntele minua (no se on porokoira, ja se ei tee mitään turhaa ellei sille tehdä se asia mielenkiintoiseksi). Vire laski kun lehmän häntä koiralla, keskittymistä ei kyllä tullut tilalle.
Tästä tuli vähän semmonen maku että koiraa yritettiin pakottaa tiettyyn muottiin (mihin porokoira ei todellakaan mahdu), ja enemmänkin epäonnistuttiin ihan yksinkertaisen helpossa asiossa kun saatiin mitään keinoja normiarjen virehallintaan. Kun tässä luen läpi mietteitäni törmään siihen että syytän sitä että koirani on porokoira, mutta toisaalta sehän on ihan faktaa että perus porokoirasta harvoin saa bortsunkaltaista suoritustykkiä, etenkin kun kyseessä on nopeita toistoja vaativa tehtävä. Ehkä koirastani olisi saanut semmoisen jos alusta asti on aina palkinnut tietyllä tapaa, selkeillä erilaisilla palkkasanoilla kiihdyttävälle ja rauhoittavalle palkalle. Mutta tuskin?
Ehkä mä olen vähän jyrkkä mielipiteiteni kanssa, mutta tuntuu siltä että me ainakaan toistaiseksi jatketaan ihan rauhoitusharjoituksilla missä minä olen passiivinen ja koira saa miettiä maailmaa, että saataisi se yhteistyö semmoseksi missä koira tarjoaa tekemistä sitten kuin se on valmis sen sijaan että jatkuvalla namisyötöllä koitetaan saada joku keinotekoinen "vire" aikaiseksi. Minulla taitaa olla edelleen niitä nameja siellä takakontissa kun Naalin mielestä niitä ei tarvinnut ees syödä kun muuten vaan annettiin. Ihan outoa.
lauantai 18. elokuuta 2018
Virehallintaa osa 1
Käytiin Naalin kanssa 18-19.8.2018 virehallintakoulutusta, kouluttajana Jirka Vierimaa. Ennestään ollaan jonkin verran harjoiteltu virettä ja rauhoittumista lähinnä ProKoirakon Päivi Saarilahden opeissa, ja halusinkin laajentaa koulutuspohjaa käymällä lisää vire-teemaisia koulutuksia.
Naalin kanssa ongelmana on lähinnä ylivire, koira kuumuu nopeasti ja on suhteellisen (muttei häiritsevän) vilkas. Onneksi Naali on myös fiksu, niin kunhan saan keinoja opettamaan sitä niin asian pitäisi kyllä lähteä rullaamaan. Harrastuksissa Naali menee usein ehkä turhan vauhdikkaast, mutta todella kuuliaisesti. Käskyjä ei tosin aina totella, etenkin arkielämässä ja treenien ulkopuolella tuntuu olevan niin että käskyt kaikuu kuuroille korville, ympäristö kiinnostaisi enemmän ja helposti tulee rähjättyä vaikkapa toisille koirille.
Jirka Vierimaa aloitti puhumalla palkkauksen ja palkkasanan tärkeydestä, mikä oli ainakin minulle uusi asia. Harvemmin sitä oikein kunnolla miettii palkkausta, mitä se viestii koiralle ja millä sen voisi saada niin tehokkaaksi kuin mahdollista. Vierimaa alleviivaa sen että palkkasana ei ole käsky, vaan suoraviivaisempi toiminto, "teit jotain mitä halusin ja nyt seuraa palkka, tarjoa äkkiä uusiksi se sama". Tavoitteena on saada koiran fokus, niin että koira tekisi itse mahdollisimman vähän ylimääräistä palkan annon jälkeen, ideaali on että koira tarjoaa heti saman käyttäytymisen uudestaan palkan toivossa. Kun koiralle annetaan hyvin koulutettu palkkasana se ei itse valitse toimintaa vaan reagoi opittuun eli kääntyy ohjaajalle hakemaan palkkaa.
Puhuttiin paljon kiihdyttävistä palkoista (usein lelu) ja rauhoittavista palkoista (namit). Käyttämällä rauhallista palkkaa saa myös rauhallisuutta. Rauhalliselle ja kiihdyttävälle palkalle pitää myös olla eri käskysana, niin koira tietää jo vihjesanasta mitä palkkaa on tulossa. Lähtökohtaisesti kiihdyttävässä tilanteessa (esim. aksakisa) on kuitenkin mahdotonta rauhoitella koiraa namipalkalla koska niitä kiihdyttäviä tilanteita (esteitä) on niin paljon että suhteessa tarvittaisiin kilokaupalla namia, koska se kiihdyttävä palkka on aina koiralle kuitenkin niin paljon mieluisampi.
Kun opetellaan virettä pitää ensin löytää jarrun, sitten kaasun. Koiran toiminnasta pitää saada mahdollisimman tasaista, että voi sit tarvittaessa lisätä kaasua. Kieltäminen ja koiran estäminen ei oikeastaan tee muuta kuin vähentää palkan arvoa, Vierimaan mukaan. Huomiseksi luvattiin enemmän käskyistä juttua ja kieltämisestäkin, odotan innolla jatkoa tähän.
Tehtiin ensin tarkkuusharkka, autossa ja auton ottamistilanteessa. Koiraa palkattiin ensin autoon katsekontaktista, sitten vähän ajan päästä (meniköhän ehkä 8 palkkaa?) palkka tippuikin auton ulkopuolelle->koira tulee autosta palkan perässä. Sen jälkeen palkittiin koira auton ulkopuolella, taas katsekontaktista, mutta nyt maahan. Viimeisellä kerralla palkka heitettiin takas autoon ja koira tietty perässä.
Noh. Tässä selvisi Naalin kanssa lähinnä että me ei olla sitä palkkaustilannetta tarpeeksi harjoiteltu, en ole vahvistanut itse palkkausta tyyliin ikinä (kontakti-vihjesana hyvä-viiveellä nami). Kontaktiahan se ottaa hienosti, ensin tosin palkka ei kelvannu kun oli uusi ja epäilyttävä itsetehty nami. Mutta kun palkka tippuikin maahan... niin ei sinne voi mennä, kun ei oo tullut lupa poistua autosta. Naalille se mun kuunteleminen ja itse palkkaus ei vielä ollut semmonen joka "voittaa kaiken muun", esim. autosta ottamisen rutiini. Sama asia tapahtui kun palkka lensi autoon, ei sinne voinut mennä ihan vaan palkan perässä, vaan piti kysyä lupaa ensin multa. Toisin sanoin Naalilla on rutiinit paljon voimakkaammin iskoistettu päähän kuin palkkaustilanne/oppimistilanne. Se ajattelee paljon itse, ja on aika mustavalkoinen.
Seuraava, ja päivän viimeinen harkka, oli periaatteessa sama mikä toi eka, lisämausteena lyhyt liikkuminen koira kontaktissa. Sitä piti tehdä niin ettei koiran kontakti katkennut liikkumisen ajan, eli koiran keskittymiskyvyn mukaan liikuttiin ja koitettiin välttää kontaktin katkeamista ennen palkkausta. Naalin kanssa tämä meni ihan hyvin, se jaksoi tarjota kontaktia eikä rikkonut sitä ainakaan kun vähän liikuttiin, joskus saattoi vähän herpaantua mutta ei paljon. Samaan aikaan treenasi toinen koira, niin välillä otettiin pikkasen häiriötä (jäi katsomaan) ja kerran pääsi nurmikolle asti ja meinasi mennä haisteluksi, mutta aika hyvin loppujen lopuksi pysyi Naalin mielenkiinto harjoituksessa.
 |
| Naali talvella 2018, lelupalkkaus jäljen lopussa. |
Jirka Vierimaa aloitti puhumalla palkkauksen ja palkkasanan tärkeydestä, mikä oli ainakin minulle uusi asia. Harvemmin sitä oikein kunnolla miettii palkkausta, mitä se viestii koiralle ja millä sen voisi saada niin tehokkaaksi kuin mahdollista. Vierimaa alleviivaa sen että palkkasana ei ole käsky, vaan suoraviivaisempi toiminto, "teit jotain mitä halusin ja nyt seuraa palkka, tarjoa äkkiä uusiksi se sama". Tavoitteena on saada koiran fokus, niin että koira tekisi itse mahdollisimman vähän ylimääräistä palkan annon jälkeen, ideaali on että koira tarjoaa heti saman käyttäytymisen uudestaan palkan toivossa. Kun koiralle annetaan hyvin koulutettu palkkasana se ei itse valitse toimintaa vaan reagoi opittuun eli kääntyy ohjaajalle hakemaan palkkaa.
 |
| Heitä jo se lelu! |
Puhuttiin paljon kiihdyttävistä palkoista (usein lelu) ja rauhoittavista palkoista (namit). Käyttämällä rauhallista palkkaa saa myös rauhallisuutta. Rauhalliselle ja kiihdyttävälle palkalle pitää myös olla eri käskysana, niin koira tietää jo vihjesanasta mitä palkkaa on tulossa. Lähtökohtaisesti kiihdyttävässä tilanteessa (esim. aksakisa) on kuitenkin mahdotonta rauhoitella koiraa namipalkalla koska niitä kiihdyttäviä tilanteita (esteitä) on niin paljon että suhteessa tarvittaisiin kilokaupalla namia, koska se kiihdyttävä palkka on aina koiralle kuitenkin niin paljon mieluisampi.
Kun opetellaan virettä pitää ensin löytää jarrun, sitten kaasun. Koiran toiminnasta pitää saada mahdollisimman tasaista, että voi sit tarvittaessa lisätä kaasua. Kieltäminen ja koiran estäminen ei oikeastaan tee muuta kuin vähentää palkan arvoa, Vierimaan mukaan. Huomiseksi luvattiin enemmän käskyistä juttua ja kieltämisestäkin, odotan innolla jatkoa tähän.
 |
| Vanha kuva, Naali perusasennossa kuuliaisesti. |
Noh. Tässä selvisi Naalin kanssa lähinnä että me ei olla sitä palkkaustilannetta tarpeeksi harjoiteltu, en ole vahvistanut itse palkkausta tyyliin ikinä (kontakti-vihjesana hyvä-viiveellä nami). Kontaktiahan se ottaa hienosti, ensin tosin palkka ei kelvannu kun oli uusi ja epäilyttävä itsetehty nami. Mutta kun palkka tippuikin maahan... niin ei sinne voi mennä, kun ei oo tullut lupa poistua autosta. Naalille se mun kuunteleminen ja itse palkkaus ei vielä ollut semmonen joka "voittaa kaiken muun", esim. autosta ottamisen rutiini. Sama asia tapahtui kun palkka lensi autoon, ei sinne voinut mennä ihan vaan palkan perässä, vaan piti kysyä lupaa ensin multa. Toisin sanoin Naalilla on rutiinit paljon voimakkaammin iskoistettu päähän kuin palkkaustilanne/oppimistilanne. Se ajattelee paljon itse, ja on aika mustavalkoinen.
Seuraava, ja päivän viimeinen harkka, oli periaatteessa sama mikä toi eka, lisämausteena lyhyt liikkuminen koira kontaktissa. Sitä piti tehdä niin ettei koiran kontakti katkennut liikkumisen ajan, eli koiran keskittymiskyvyn mukaan liikuttiin ja koitettiin välttää kontaktin katkeamista ennen palkkausta. Naalin kanssa tämä meni ihan hyvin, se jaksoi tarjota kontaktia eikä rikkonut sitä ainakaan kun vähän liikuttiin, joskus saattoi vähän herpaantua mutta ei paljon. Samaan aikaan treenasi toinen koira, niin välillä otettiin pikkasen häiriötä (jäi katsomaan) ja kerran pääsi nurmikolle asti ja meinasi mennä haisteluksi, mutta aika hyvin loppujen lopuksi pysyi Naalin mielenkiinto harjoituksessa.
maanantai 12. helmikuuta 2018
Agility sun muuta
Viime viikko oli kiireinen, tänään sentiin vähän rauhallisempaa menoa niin kerettiin agilityhalliin.
Viime viikosta jäi kirjoittamatta kun lauantaina menin TVA:n rally-toko ratatreeniin, tarkoituksena mennä kisanomaisesti rataa. Kaikki radat oli Karppisen Jaanan. Yllätykseni radalla oli myös kyltti mitä ei olla vielä harjoiteltu, mutta siihen nähden pärjättiin hyvin.
Menin siis molempien koirien kanssa, ja etenkin Hiiri yllätti positiivisesti, se on häiriökestävä, jaksaa kauan, komensi mua vaan kahdesti ja ainoat mokat tuli Hiiren tokopyllystä (joka käännöksissä tuuppaa koskemaan maata) ja mun töpeksimisestä. Meinasin aina unohtaa millä kyltillä koiran pitää istua, millä ei.
Naalilla oli aivot osittain narikassa, maan nuuskuttamisia tuli vähäsen mutta tsemppaamalla sen sai kyllä mukaan. :) Vielä on tosin harjoiteltavaa, ja kovin häiriöherkkä toi vielä on.
Tänään tuli aksailtua oikein urakalla, rimat 55 cm. Radalla oli kivat irtoamiset kepeille, niin kuvasin vähän Hiiren irtoamisia. Naalia ei tullut kuvattua kun keskityin reeneihin. Naalilla jostain syystä tökki viimeiset keppivälit, mutta sain asian korjattua. Kontaktit (juoksu) alkaa olla ihan ok, Naali on tajunnut että palkka tulee vaan jos se ravaa sen kontaktiosuuden.
Viime viikosta jäi kirjoittamatta kun lauantaina menin TVA:n rally-toko ratatreeniin, tarkoituksena mennä kisanomaisesti rataa. Kaikki radat oli Karppisen Jaanan. Yllätykseni radalla oli myös kyltti mitä ei olla vielä harjoiteltu, mutta siihen nähden pärjättiin hyvin.
Menin siis molempien koirien kanssa, ja etenkin Hiiri yllätti positiivisesti, se on häiriökestävä, jaksaa kauan, komensi mua vaan kahdesti ja ainoat mokat tuli Hiiren tokopyllystä (joka käännöksissä tuuppaa koskemaan maata) ja mun töpeksimisestä. Meinasin aina unohtaa millä kyltillä koiran pitää istua, millä ei.
Naalilla oli aivot osittain narikassa, maan nuuskuttamisia tuli vähäsen mutta tsemppaamalla sen sai kyllä mukaan. :) Vielä on tosin harjoiteltavaa, ja kovin häiriöherkkä toi vielä on.
Tänään tuli aksailtua oikein urakalla, rimat 55 cm. Radalla oli kivat irtoamiset kepeille, niin kuvasin vähän Hiiren irtoamisia. Naalia ei tullut kuvattua kun keskityin reeneihin. Naalilla jostain syystä tökki viimeiset keppivälit, mutta sain asian korjattua. Kontaktit (juoksu) alkaa olla ihan ok, Naali on tajunnut että palkka tulee vaan jos se ravaa sen kontaktiosuuden.
Toisessa videossa tarkennus vähän pielessä, ja Naali huutaa taustalla kun on epäreiluu. :D
Tässä näkyy hiukan paremmin kui hyvin se irtoaa kepeille.
Ja vielä viimeinen tyylinäyte. :)
Lopuksi molemmat koirat surkutteli kohtaloaan, kun takit päällä vielä jumpattiin ja jäähdyteltiin...
Rakennusetsintää
Torstaina oli luvassa harvinaista herkkua, päästiin vanhalle paloasemalle harjoittelemaan, rakennusta puretaan lähiaikoina kokonaan.
Naalille pyysin ihan mitä vaan, ja on sillä kyllä tarkka nenä! Tein järjestelmällistä etsimistä tällä kertaa, eli kävin huoneet koiran kanssa läpi järjestyksessä. Eka maalimies löytyi jo rasvamontusta, metallirappuset alas aiheutti ihan pienen mutkan matkaan mutta selvittiin siitä aika helposti. Toinen maalimies löytyi tuulikaapista, Naali merkkasi viereisessä huoneessa ihan vimmatusti. Viimeinen maalimies oli saunassa, ja Naali kiipeili ihan rohkeasti lauteille.
Hiiren kanssa mentiin hissukseen, tavoitteena että haukkuisi mahdollisimman vähän, ja se tavoite toteutui! Todella hyvin pysyi koira kasassa, pari pientä haukahdusta lukuun ottamatta! Kaikki maalimiehet löytyi myös hyvin, en enää muista mistä kun lähinnä oli tarkoitus harjoittaa sitä ylimääräistä haukkumista pois.
keskiviikko 7. helmikuuta 2018
Pelastuskoiraharkka, rally-toko ja uusi tuttavuus: koiratanssi!
Tällä viikolla ollaankin treenattu jo ahkerasti!
Maanantaina oli astetta isompi pelastuskoiraharjoitus, oltiin Naalin kanssa mukana. Ensitöikseen tutkittiin vanhaa hyppyrimäkeä (mallia Satakunta eli pieni) ja siihen kuuluvaa laavua. Löydettiin ekan viiden minuutin aikana jälki joka vei laavulle, laavulla sitten olikin käyty ahkerammin niin assarini vinkkaamana ruvettiin tekemään laajenevaa ympyrää laavun ympäri ja kadonnut löytyikin melkein heti, hyppyrimäen portaikon juuresta. Naali oli koko ajan liinassa, niin äkkiä kutsuin koiran pois ja tutkittiin assarin kanssa kadonneen kuntoa. Koko operaatio kesti alle vartin, niin kyllä se tehokas on se koira etsinnöissä. :)
Tämän tehtävän jälkeen meidät lähetettiin tutkimaan tien vierustaa pitkän pätkän, paluumatkalla löytyikin jälki joka sitten myöhemmin ajettiin. Kiinnostavasti jälki teki pidemmän mutkan metsässä ja palasi sille samalle tielle, mutta Naali ei ollut takajäljeen reagoinut kuin ehkä vähäsen. Itse jälki oli haastava, jäljentekijä oli pudottanut pienen esineen kun oli kiertänyt puskan ympäri, jälki myös kulki polulle missä oli aika moni kävellyt jo, sen Naali ratkaisi hienosti.
Koiratanssin verkkokurssi alkoi tällä viikolla ja sainkin paljon matskua ihmeteltäväksi. Vasta tänään kerkesin tarttua tuumasta toimeen ja rupesin purkamaan pitkää temppulistaa. Pistin taustaksi musiikkia koko ajan, että koirat myös tottuisi siihen (ei tosin kovin lujalla vielä). Vähän myös siedätytin koiria jo mun oudolle käytökselle, muun muassa sitä että makasin maassa niitten kanssa, hiivin ja hypin ympäriinsä (oli takuulla fiksun näköistä!).
Päätin ensin kokeilla puolituttua liikettä, eli jalkojen nostamista pesuvadille molempien kanssa. Hiiri tietty muisti tämän paremmin, Naali on aina aavistuksen hidas tajuamaan kun naksuttimella koulutan. Molemmat kuitenkin muisti hienosti liikkeen vähän kertauksen jälkeen.
Seuraavaksi otin kissan raapimistolpan esiin ja harjoittelin sen kiertämistä, tavoitteena olisi opettaa koirille eri käsky sille jos kiertää oikealta tai vasemmalta. Molemmat käskyt on jo periaatteessa käytössä agilityssä takakiertoihin, mutta jos saisi ne käskyt hiottua niin että ne toimii missä vaan... Käskysanana käytän KIE siihen kun koira kiertää oikealle, TAKAA kun koira kiertää vasemmalle.
Viimeisenä temppuna kokeilin vielä saada koiraa jalkojeni välistä seuraamaan kosketuskepin avulla. Molemmat onnistui siinä ihan kohtalaisesti, Hiiri tajusi taas nopeammin ja Naali hiukan varoo, varmaan pelkään että astuisin sen päälle. Kyllä sekin lopulta älysi tulla sieltä.
Tänään oli myös rally-tokoa Naalin kanssa, teemana spiraali ja pujottelu. Spiraali on oma heikkouteni, mua rupee helposti pyörryttämään ja en ikinä muista mitenpäin sitä pitäisi mennä. Pujottelu oli aika helppo. Naalin seuraaminen on jo todella todella hyvä, sille sopii rally-toko tosi hyvin kun saan kannustaa sitä. Radalla oli myös täysikäännös vasemmalle, missä ei olla kovin hyviä vieläkään. Naalin takapää ei liiku kovin sulavasti sinne oikealle, sitä pitää harjoitella ja vielä harjoitella lisää! Tokosta tuttu perusasento myös sotkee vähän meidän rally-tokoa, helposti peppu osuu maahan näissä käännöksissä kun en ole tarpeeksi vikkelä ja koira ei käytä sitä takapäätänsä niin hyvin. Treeniä treeniä!
Maanantaina oli astetta isompi pelastuskoiraharjoitus, oltiin Naalin kanssa mukana. Ensitöikseen tutkittiin vanhaa hyppyrimäkeä (mallia Satakunta eli pieni) ja siihen kuuluvaa laavua. Löydettiin ekan viiden minuutin aikana jälki joka vei laavulle, laavulla sitten olikin käyty ahkerammin niin assarini vinkkaamana ruvettiin tekemään laajenevaa ympyrää laavun ympäri ja kadonnut löytyikin melkein heti, hyppyrimäen portaikon juuresta. Naali oli koko ajan liinassa, niin äkkiä kutsuin koiran pois ja tutkittiin assarin kanssa kadonneen kuntoa. Koko operaatio kesti alle vartin, niin kyllä se tehokas on se koira etsinnöissä. :)
Tämän tehtävän jälkeen meidät lähetettiin tutkimaan tien vierustaa pitkän pätkän, paluumatkalla löytyikin jälki joka sitten myöhemmin ajettiin. Kiinnostavasti jälki teki pidemmän mutkan metsässä ja palasi sille samalle tielle, mutta Naali ei ollut takajäljeen reagoinut kuin ehkä vähäsen. Itse jälki oli haastava, jäljentekijä oli pudottanut pienen esineen kun oli kiertänyt puskan ympäri, jälki myös kulki polulle missä oli aika moni kävellyt jo, sen Naali ratkaisi hienosti.
Koiratanssin verkkokurssi alkoi tällä viikolla ja sainkin paljon matskua ihmeteltäväksi. Vasta tänään kerkesin tarttua tuumasta toimeen ja rupesin purkamaan pitkää temppulistaa. Pistin taustaksi musiikkia koko ajan, että koirat myös tottuisi siihen (ei tosin kovin lujalla vielä). Vähän myös siedätytin koiria jo mun oudolle käytökselle, muun muassa sitä että makasin maassa niitten kanssa, hiivin ja hypin ympäriinsä (oli takuulla fiksun näköistä!).
Päätin ensin kokeilla puolituttua liikettä, eli jalkojen nostamista pesuvadille molempien kanssa. Hiiri tietty muisti tämän paremmin, Naali on aina aavistuksen hidas tajuamaan kun naksuttimella koulutan. Molemmat kuitenkin muisti hienosti liikkeen vähän kertauksen jälkeen.
Seuraavaksi otin kissan raapimistolpan esiin ja harjoittelin sen kiertämistä, tavoitteena olisi opettaa koirille eri käsky sille jos kiertää oikealta tai vasemmalta. Molemmat käskyt on jo periaatteessa käytössä agilityssä takakiertoihin, mutta jos saisi ne käskyt hiottua niin että ne toimii missä vaan... Käskysanana käytän KIE siihen kun koira kiertää oikealle, TAKAA kun koira kiertää vasemmalle.
Viimeisenä temppuna kokeilin vielä saada koiraa jalkojeni välistä seuraamaan kosketuskepin avulla. Molemmat onnistui siinä ihan kohtalaisesti, Hiiri tajusi taas nopeammin ja Naali hiukan varoo, varmaan pelkään että astuisin sen päälle. Kyllä sekin lopulta älysi tulla sieltä.
Tänään oli myös rally-tokoa Naalin kanssa, teemana spiraali ja pujottelu. Spiraali on oma heikkouteni, mua rupee helposti pyörryttämään ja en ikinä muista mitenpäin sitä pitäisi mennä. Pujottelu oli aika helppo. Naalin seuraaminen on jo todella todella hyvä, sille sopii rally-toko tosi hyvin kun saan kannustaa sitä. Radalla oli myös täysikäännös vasemmalle, missä ei olla kovin hyviä vieläkään. Naalin takapää ei liiku kovin sulavasti sinne oikealle, sitä pitää harjoitella ja vielä harjoitella lisää! Tokosta tuttu perusasento myös sotkee vähän meidän rally-tokoa, helposti peppu osuu maahan näissä käännöksissä kun en ole tarpeeksi vikkelä ja koira ei käytä sitä takapäätänsä niin hyvin. Treeniä treeniä!
sunnuntai 4. helmikuuta 2018
Rally-tokoa taas
Viime keskiviikkona tuli harjoiteltua taas vähän sitä sun tätä. Teemana oli maahanmeno-istumiskyltit, niin tehtiin sekä kyltin kohdalta suoraan maahanmenoja (oli muuten tokotaustaiselle vaikeaa kun meinaa se perusasento tulla väkisinkin), istumisia (periaatteessahan perusasento niin helppoa), istumisesta maahanmenoja, sekä koiran ympärikiertämisiä eri asennoissa (maassa, istuen). Kiertämistä pitää vielä harjoitella lisää, Naali on turhan herkkä niissä.
Lopuksi tehtiin pieni kylttisarja, oli istumisesta juosten-kyltti ja saksalainen täysikäännös heti sen jälkeen. Pipariksihan se meni. Saksalainen menee jo paaaaaljon paremmin, muttei vielä niin nappiin mitä voisi, ja juosten... :D No... Jotenkuten me siitä selvittiin.
Läksyksi tuli siis taas:
Lopuksi tehtiin pieni kylttisarja, oli istumisesta juosten-kyltti ja saksalainen täysikäännös heti sen jälkeen. Pipariksihan se meni. Saksalainen menee jo paaaaaljon paremmin, muttei vielä niin nappiin mitä voisi, ja juosten... :D No... Jotenkuten me siitä selvittiin.
Läksyksi tuli siis taas:
- liikkeestä suoraan maahan, ei perusasennon kautta aina
- ympärikiertämiset
- Saksalainen
- Vielä pitää hioa käännöksiä ja jumpata takapäätä!
Tilaa:
Kommentit (Atom)