Maanantain kunniaksi käytiin taas poikien kanssa hallilla, ylhäällä suurin piirtein se ratapätkä mitä mentiin. Tavoitteena oli molempien kanssa mennä pätkiä radasta, Naalin kanssa lisäksi treenattiin erikseen kontakteja ja rengasta hiukan.
Rata oli sinänsä helppo, mutta vaati minulta paljon erilaisia ohjaustekniikkoja. Yritin tehdä paljon persjättöjä ja juosta lujaa, totesinkin Hiiren ja Naalin kanssa että molemmat seuraa ohjauksia jo aika hyvin. Eipä tästä radasta juurikaan voi enemmän sanoa, hyvää perusasioiden treenaamista. Hiiri rikkoi renkaan ja repi kerran yhden riman alas, se tekee sen hyvinkin herkästi jos en ohjaa kunnolla.
Torstaina tuli taas ajettua vähän pidemmälle reeneihin. Olin paikalla ajoissa ja tein Naalille kulmikkaan jäljen vanhenemaan. Keli oli kiinnostava: kova länsituuli, +5 astetta, jäätä ja lunta (raskasta, kauheata lunta). Autoni jäi jumiin lumipenkkaan, sen irrottamiseen tarvittiin hinausautoa (jee).
Naalin jälki vanheni noin 3 tuntia. Noin muuten jäljellä oli kova sivutuuli joka työnsi hajun sivuun, ja paikalla oli paljon lunta, maastona lyhyttä taimikkoa ja lunta noin 30-50 cm paikasta riippuen. Lumi oli todella raskasta kulkea plussakelien vuoksi.
Pistin jäljelle kolme pientä puunpalaa (noin 3x1,5cm), yhden hanskan ja yhden pienikokoisen muovikannen. Kaikki esineet löytyi hyvin paitsi yksi puunpala joka vauhdissa jäi ja toisen puupalan Naali merkkasi mutta ei oikein itse meinannut löytää (potki vahingossa lunta sen päälle). Paremmin kuitenkin jo merkkasi puupalatkin, viime kerralla jätti kaikki puiset.
Jäljellä oli viisi kulmaa, kun halusin nimenomaan nähdä miten koira menee kulmia, kriteerinä vähän katsoa miten se kulkee hajulla, kuinka tarkasti, ja miten ratkoo pulma-kulmat. Käänsin myös tahallani itseäni niin että olin selin kulmalle sitten kun mentiin siitä yli, etten vahingossa avittanut kropallani. Ekassa kulmassa meni kauan, kun Naali meni vauhdilla ohi ja joutui tosissaan etsimään sitä jälkeä. Tokalla ja kolmannella vähän sama, mutta jäljen etsimiseen kului vähemmän aikaa. Sitten taisi pojalla välähtää päässä kun rupesi kulmat sujumaan. Esine jäi loppupuolelta huomaamatta varmaan koska otus kiihtyi pulmien ratkomisesta ja keskittyi vähän liikaa ajamaan sitä ydinjälkeä vaan.
Noin muuten menee jo paremmin ydinjälkeä, vaikka paikoitellen kyllä huomasi selkeästi tuulen vaikutusta, kun koira vähän seilasi. Lumi oli syvää ja raskasta myös koiralle, mutta hyvin se jaksoi loppuun asti. Itse kaaduin useamman kerran, onneksi oli pehmeä alusta. Jäljen pituutta en mitannut mutta veikkaan että jäi siihen 200-300 metriin.
Hiiri teki pientä maalimieskäyttäytymistä, annoin maalimiehille tarkat ohjeet komentaa sitä loitommaksi jos yhtään koskee, kun Hiirellä on tuupannut vähän mennä pieneksi possuiluksi aina kun on peitettyjä maalimiehiä ja siinä vaiheessa kun mä lähestyn...Laitoin maalimiehille peitettä mukaan, ohjeena peittää yläkroppa ja kasvot. Harjoitus meni hyvin, ekalla maalimiehellä koitti vähän enemmän tökkiä, tokalla yritti kerran ja uskoi sitten. Kyllä me vielä saadaan se koskemattomuus upotettua tuon kalloon. :D Etsimistä ei Hiirellä tällä kertaa kauheasti ollut, pistin maalimiehet ihan helppoihin paikkoihin kun tarkoitus oli nimenomaan harjoitella käyttäytymistä eikä etsimistä.
Tällä hetkellä treenaan omatoimisesti agilityä, halliin saa mennä aina silloin kun se ei ole varattuna. Tiistaina menin pikkuisen treenaamaan tiettyjä asioita: Naalin kanssa lähinnä kontakteja ja keinua, Hiiren kanssa mentiin radanpätkää ja joitain vaikeimpia käännöksiä.
Naalista sen verran että koitin taas saada keinuun vielä hiukan enempää vauhtia, vahvistin keinulla olemista ja sen päähän asti juoksemista ensin pitämällä itse vähän päädystä kiinni. A:n ja puomin kohdalla työstän kontakteja, treenaan edelleen juoksukontakteja, tavoitteena että Naali ravaisi kontaktialueen. Palkka tulee ainoastaan kun se ravaa siinä, ja näin koitan saada sitä varmaksi. Olen juoksareita joskus yrittänyt myös maton avulla, mutta Naalille ei oikein sovi että kontaktialueella on jokin alusta tms, se menee hämilleen siitä. Jos tämä nykyinen metodi ei lähde toimimaan niin pitänee opettaa sille 2on2off, tai vaan olla opettamatta ja pitää kisoissa hauskaa, vitosista huolimatta. :P
Hiiren kanssa tosiaan juututtiin radanpätkiä tekemään, se helposti lukitsee esteitä ennenkun olen ehtinyt edes mitään käännöstä tekemään ja menee väärin. Pitää hioa sen kanssa vielä paljon tuota yhteistyötä, tällä hetkellä irtoaa vähän liiankin hyvin. Jos nyt kuitenkin saisin hilattua joskus kakkosista pois ees.
Keskiviikkona oli vuorossa Naalin rally-toko. Nyt mentiinkin jo kokonaista rataa (osissa tietty, mutta silti!). Alla rata.
Naalin seuraaminen on ihan hyvä, niin meillä menee oikeastaan aika hyvin jo tämmöiset. Naali tulee luoksetulossa eteen, niin eteenmenot on sille aika tuttua, ja paluu vasemmalla puolella menee rutiinilla. Oikea puoli aiheuttaa vähän hämminkiä mulle, kun on hihna joka pitää vaihtaa kättä ja kaikkea muuta haastavaa. Pitää harjoitella nämä kuntoon niin että etenkin ne kyltit ilman istumista menee vauhdikkaasti ja hyvin.
Oikealle käännökset on hienoja sekä tiiviitä, vasemmalle käännökset parempia (pepputreeniä pepputreeniä), mutta vielä on paljon paranneltavaa eli lisää pepputreeniä!
Saksalainen eli vasemmalle täyskäännös oli minulle ihan uusi tuttavuus, ja tässä menikin aluksi hiukan hihna ja kädet solmuun. Naali kyllä tosin äkkäsi tän aika pian ja kyllä se varmaan harjoittamalla paranee sekin käännös.
Kaikenkaikkiaan meni ihan kivasti koko rata... Pitäisiköhän itsekin ottaa projektiksi joku päivä printtailla hiukan kylttejä...
Syksyllä 2017 Karhuseudun etsintäkoirat järjesti luennon missä Pro Koirakon Päivi Saarilahti puhui
tasapainosta, yhteydestä ja itseluottamuksesta. Koiran ja ohjaajan välistä suhdetta painotettiin paljon ja luento teki suuren vaikutuksen minuun.
Saarilahti keskittyy paljon puhumaan ihmisen ja koiran välisestä suhteesta ja niitten palikoista, miten stressi, paine ja kaikki muu vaikuttaa siihen suhteeseen ja miten koirakkona voi kasvaa yhdessä vahvemmaksi kokonaisuudeksi.
Luento teki minuun suuren vaikutuksen nimenomaan siksi, että Naalin kanssa edelleen vähän tasapainoillaan, kaikki asiat ei ihan vielä suju sataprosenttisesti. Saatan hiukan hemmotella tota ruskeata otusta, se on minulle aika rakas ja tärkeä. Tuen sitä ehkä liiaksi, ja siksi se ei myöskään aina osaa rauhoittua ja miettiä itse. Nyt onkin isompi projekti alkaa tukemaan tuota enemmän ja useammin, koska sehän on loppujen lopuksi aika loistava tyyppi.
No, koska olin sen verran liekeissä luennon jälkeen päädyin sitten menemään koulutuspäivään, missä Saarilahden Päivi puhui ja koulutti koiran ja omistajan suhdetta, lähinnä tietty toko- ja tottelevaisuudessa mutta ollaanhan me sitäkin vähän harrasteltu, tälläkin hetkellä rallykurssi menossa. :)
Päästiin hiukan Naalin kanssa mietiskelemään suhdettamme, katsomaan missä mennään ja mihin suuntaan. Osa koulutuksesta päätyi videolle (kiitos Renja) ja sain Päiviltä luvan julkaista videot myös.
Eka rauhoittuminen oli aika kamala. Muistan elävästi että Päivi kommentoi että joka kerta kun koira sanoo piip niin mun päässäkin sanoo *piiip* (haha). Juu aivan totta. Mullakin oli vaikeuksia ensin rentoutua, ja huomasin todellakin miten se heijastuu koiraan. Mutta pikkuhiljaa hivuttauduttiin rauhallisempaan olotilaan...
Tässä ekassa videossa näkyy enemmän sitä "aktiivista tekemistä" mitä me tehtiin koulutuspäivän aikana: Naalilta vaadittiin hyvin pieniä juttuja, kontaktia, vähän seuraamista. Palkkaamisesta saatiin hyvää palautetta, opin oikeastaan leikkimään kunnolla tuon kanssa vasta viime kesänä (kiitos Jenni Laaksosen!), kun luulin että koiran kanssa leikkiminen on vaan lelulla revittelyä mutta oikeastihan se on myös paljon muuta, Naalin kanssa on tärkeätä kehua sitä ja lelua, sekä tehdä valehyökkäyksiä ja juosta sen kanssa. :D Sillä on hassu tyyli, mun kanssa leikkiminen on sille tärkeämpää kuin itse lelu.
Seuraavassa videossa näkyy alkuun vähän siitä vaiheesta, kun ensin rauhoitun koiran kanssa. Video hiukan valehtelee, istuin paljon kauemmin lattialla tuon kanssa ja ainoastaan loppupätkä on mukana videossa. Tämä oli jo toinen koulutuskerta, ja tässä vaiheessa jo koitin itse katsoa ja miettiä, milloin aletaan hommiin ja viestitellä kropalla koiralle että nyt alkaa työt. Tässä kohtaa Naali oli jo paljon rauhallisempi mitä alussa, haisteli, venytteli, piippaus paljon vähempi mitä ekalla kierroksella. Loppua kohti rauhoitutaan taas lattialle ja saatiin hiukan palautetta.
Tässä viimeisessä videossa saatiin vielä palautettua mitä tulee vireeseen, keskittymiseen ja työskentelyyn, sekä hyviä vinkkejä mitä voisi tulevaisuudessa ajatella ja työstää vielä enemmän.
Kannatti kyllä todellakin mennä tälle koulutuspäivälle, huomasin selkeän muutoksen sekä itsessä että koirassa lyhyessä ajassa, ja huomasin myös kuinka helppoa se oikeasti on vaan istua sen koiran kanssa lattialla. Uskallan luottaa koiraani enemmän, jäädä vaan katsomaan sen kanssa maailman menoja.
Tänään otinkin heti työkseni istua Naalin kanssa hetki keittiössä kun tulin töistä kotiin (silloin ollaan yleensä kaikesta eniten täpinöissään). Ei se ihan taianomaisesti heti ensiheittämällä tietty poistanut kaikkia kiihtymistä kotona, mutta päästiin suhteelliseen rauhalliseen tilaan ennen lenkkejä kuitenkin (vaikka kierrokset kyllä taas nousi kun piti ulos asti mennä). Pikkuhiljaa pienin askelin... Kohta uskallan jo ulkonakin pysähtyä miettimään. Huomasin myös sen että lenkillä muistan paremmin pysähtyä ja antaa koiran kertoa minulle missä mielentilassa on, kyllä varmaan rauhallisuus saadaan jossain kohtaa ihan uloskin asti. :) Huomasin myös että Naali selkeesti viestii minulle rauhoittumistaan: huokailee syvään tai lenkillä ravistelee aina kun on joku "tilanne" ohi (esim. edessä kulkee hetken toinen koira, sitten Naali ensin jännittyy hetkeksi, mutta kun jäämme katsomaan niin ravistelee olon pois, jos oikein tulkitsen, ja sen jälkeen matka jatkuu haistelemisen merkeissä).
Lauantaina ajelin Säkylään harjoittelemaan vähän hakua Hiiren kanssa sekä jälkeä Naalin kanssa.
Hiiren kanssa meinasin katsoa vähän missä mennään hakuilun suhteen, taidontarkistukseen pitäisi mennä keväällä sen kanssa. Alueena oli iso luminen, osittain metsittynyt hiekkamonttu. Sää oli kylmää, mutta kuivaa, tuulta vähän koillisesta (2m/s). Hankikanto piti melkein, rinteitä pääsi pepulla liukuen alas mutta kävellessä vajosi aina välillä.
Aloitin harjoituksen seuruuttamalla ja paikallaanololla. Meni niinkuin pitikin, eli täysin virheettömästi. Mentiin ensin kuopan länsipuolta ylhäällä rinteessä, ja siellä Hiiri merkkasikin useamman kerran. Kun tultiin toiselle puolelle aluetta ja laskettiin rinnettä alas maalimies olikin ihan vieressä, eli haju oli noussut ylös tuulen mukaan ja merkkaukset ylhäällä oli ihan loogisia. Jatkettiin partioimista alhaalla kuopassa, ja kuopan toisessa päässä Hiiri saikin jo hajun ja merkkasi ekan kerran. Lähdettiin nousemaan koiran perään ylös ja edettiin itään päin aika pitkälle, kunnes huomasin että koira oli kadottanut hajun. Katsottiin kaakon nurkkaa samalla kunnolla läpi ja palattiin lähemmäs sitä rinnettä mistä Hiiri ensin sai hajun. Nyt nousi haju uudestaan ja mentiin loppuun saakka, ekalla kierroksella oli koira juossut vauhdilla liian syvälle tuulen yläpuolelle ja kadotti siksi hajun. Maalimies makasi toisen hiekkakuopan rinteessä, peitettynä. Vähän Hiiri koski siihen maalimieheen etenkin kun minä tulin paikalle, taidan vähän aikaa palkata sitä itse ja ohjeistaa maalimiestä käskemään sen kauemmas jos tulee liian lähelle, muuten saattaa riehuminen pahentua.
Kaiken kaikkiaan meillä meni noin puolisen tuntia, vaikka alue oli iso ja haastava.
Hiiren paikallaanolo.
Naalin kanssa jäljestin lyhyen lumijäljen, missä selkeitä kulmia ja paljon esineitä. Yksi esine jäi kun vauhtia oli vähän liikaa (puinen esine). Yhdessä kulmassa tuli ongelmaa kun tuuli takaa ja kulma oli rinteessä, niin että tuuli puski hajun ylös rinnettä. Naalilla meni vähän aikaa kunnes se keksi mihin suuntaan jälki meni. Jäljen alkupäässä olin liukunut pepulla alas rinnettä, niin saatiin Naalin kanssa kokeilla yhteispulkkailua, mitä tietty piti sitten vielä erikseen videoida. :D
Päätin tänään skipata iltapäivälenkkiä ja keskittyä vähän treenaamaan sitä sun tätä (koirat pääsi kyllä pihalle pissalle ensin).
Olen viime aikoina naksutellut vähän sitä sun tätä, ja tänään jatkoin molemmilla tiettyjen tehtävien naksuttamista. Enemmän treeniä tämä on minulle, koska ajoitukseni on aika heikko välillä. Minulla on siis pari erilaista tehtävää mitä naksuttelen:
a) Tasapainotyyny
Molemmat koirat osaa jo aika hyvin pistää etutassut tyynyn päälle, ja jopa pitää ne tassut siinä pidemmän aikaa. Tavoitteena pikku jumppausta, kohta aletaan työstää että takatassut menisi tyynylle kans. Tänään ajoitukseni oli hyvä, aikaisemmin on ollut välillä ongelmana että koira kaivelee tyynyä kun olen väärästä kohtaa naksutellut.
b) Pannan koskeminen/pureminen/kuonon pujottaminen läpi
Kädestäni roikkuu vanha koiranpanta, ideana on opettaa yhdelle koiralle että ottaa sen suuhun (Hiiri) ja toiselle että pujottaa kuonoa lenkistä läpi (Naali). Molemmat tietää jo että siihen pitää koskea, Naali osaa välillä myös pujottaa nenää läpi mutta toiminta ei ole vielä sataprosenttista. Hiiri ei osaa vielä ottaa sitä suuhun eikä tarjoa sitä ainakaan kovin aktiivisesti vielä, ensi kerralla voisi nostaa kriteerit.
c) Kosketuskeppi
Kosketuskeppi on ihan piece of cake jo molemmille, mutta Hiiri edelleen sortuu välillä siihen että puree keppiä joka kohdasta ennenkuin keskittyy. Onnistun AINA naksuttamaan siitä kun se puree eikä koskemisesta kun se on niin pirun nopea. Molemmat osaa koskea keppiin myös silloin kun se on hyllyyn teipattuna kiinni eikä mun kädessä, mutta etenkin Naalilla ei ole vielä 100% se osa, jää jumiin ja miettimään vaikka välillä tarjoaa jo tosi hyvin.
Rally-tokosta viisastuneena otin myös pikkutreeniä sivulletulossa, huomasin että mun koirat on eripuolisia: Hiiri hoitaa vasemmalla käännöksen erinomaisesti kun istuu vasemmalla puolellani, mutta oikea käännös oikealla puolella ei onnistu ihan niin hyvin, takapää ei liiku yhtä sulavasti. Naalilla menee sit ihan päinvastaisesti. Vasen-vasen on vaikea, oikea-oikea helpompi. Peruuttamista ja käännöksiä sekä takapääjumppaa pitää siis jatkaa molempien kanssa.
Lopuksi jumpattiin vähän, pistin koirat menemään kahdeksikkoa jalkojeni välistä molempiin suuntiin ja istuin lattialla niin että polvistuin yhdelle polvelle, toinen jalka ojennettuna ja ohjasin koiran ryömimään jalkani alle. Naali hoitaa jo ryömimiset kunnialla, mutta huomasin että tämä tehtävä oli Hiirelle hankala (onkohan se vähän jumissa takana taas?). Pitää jatkaa treenaamista ja katsoa parantuuko ryömiminen, hieronta-aikaakin pitäisi olla jo tiedossa. :)
Päätin ryhdistäytyä vuodeksi 2018 ja kehitin uuden blogin lisäksi myös pari uutta lajia harjoiteltavaksi, koska aina voi alkaa uutta opettelemaan.
Näistä lajeista ensimmäinen on rally-toko. Joskus parisen vuotta sitten taisin Hiiren kanssa päästä tätä kokeilemaan, mutta nyt olisi tarkoitus ihan mennä alokastason kurssia ja ehkä jopa kilpakentille asti jos siltä tuntuu. Kaikki treenaaminen menee sitä mukaan mikä on vaan kivaa ja mukavaa minulle ja koiralle. Vuorossa siis Naali ja rally-toko, Hiiri saa suosiolla keskittyä agilityyn.
Tänään oli ensimmäinen kurssikerta, käydään TVA Pori ry:n Rally-peruskoulussa, missä olisi tarkoitus oppia kaikki alokasluokan kyltit. Tavoitteena katsoa mihin into riittää!
Ekan kerran teemana oli takapää, ja tulikin käänneltyä vaikka mihin suuntaan. Minulla menee vielä pää vähän sekaisin kaikista asteista (90, 210, mitäää?) mutta kai se siitä sitten joskus lähtee sujumaan. Takapäätä Naali ei osaa kovinkaan hyvin käyttää, etenkin kun pitäisi peruuttaa tietyissä käännöksissä, niin siinä onkin treenaamista. Sain myös itse lihastreeniä kun koira pistettiin ryömimään mun jalkojen väliin, niin että itse polvistuin toisella jalalla ja pidin toista suoraan eteenpäin. Tätä pitääkin muistaa tehdä kotona. Harjoiteltiin myös sitä että koira risteilee mun jalkojen väliin eri suuntiin.
Lopuksi mentiin pikku "rataa" missä oli vaan neljä käännöskylttiä.
Homma meinasi ensin muuttua nuuskuttamiseksi, mutta otin äkkiä takapakkia, tsemppasin itteeni ja Naalia kuntoon, ja menihän se sitten ihan ok. Pakko oli silti palkata puolessa välissä, ei ahmita liikaa nyt. Seuraaminenkin on aika ruosteessa meillä, kun on vaan metsässä tullut tehtyä semmosta löysää mallia... Lopulta huima lelupalkkaus. Käännökset oikeaan menee paljon paremmin mitä vasempaan, pitää treenata niitä paljon ja myös koira oikealla puolella, etten vahingossa tee tyypistä toispuoleisen.
Läksyksi siis takapäätreeniä ja paljon käännöksiä joka suuntaan.
