Syksyllä 2017 Karhuseudun etsintäkoirat järjesti luennon missä Pro Koirakon Päivi Saarilahti puhui
tasapainosta, yhteydestä ja itseluottamuksesta. Koiran ja ohjaajan välistä suhdetta painotettiin paljon ja luento teki suuren vaikutuksen minuun.
Saarilahti keskittyy paljon puhumaan ihmisen ja koiran välisestä suhteesta ja niitten palikoista, miten stressi, paine ja kaikki muu vaikuttaa siihen suhteeseen ja miten koirakkona voi kasvaa yhdessä vahvemmaksi kokonaisuudeksi.
Luento teki minuun suuren vaikutuksen nimenomaan siksi, että Naalin kanssa edelleen vähän tasapainoillaan, kaikki asiat ei ihan vielä suju sataprosenttisesti. Saatan hiukan hemmotella tota ruskeata otusta, se on minulle aika rakas ja tärkeä. Tuen sitä ehkä liiaksi, ja siksi se ei myöskään aina osaa rauhoittua ja miettiä itse. Nyt onkin isompi projekti alkaa tukemaan tuota enemmän ja useammin, koska sehän on loppujen lopuksi aika loistava tyyppi.
No, koska olin sen verran liekeissä luennon jälkeen päädyin sitten menemään koulutuspäivään, missä Saarilahden Päivi puhui ja koulutti koiran ja omistajan suhdetta, lähinnä tietty toko- ja tottelevaisuudessa mutta ollaanhan me sitäkin vähän harrasteltu, tälläkin hetkellä rallykurssi menossa. :)
Päästiin hiukan Naalin kanssa mietiskelemään suhdettamme, katsomaan missä mennään ja mihin suuntaan. Osa koulutuksesta päätyi videolle (kiitos Renja) ja sain Päiviltä luvan julkaista videot myös.
Eka rauhoittuminen oli aika kamala. Muistan elävästi että Päivi kommentoi että joka kerta kun koira sanoo piip niin mun päässäkin sanoo *piiip* (haha). Juu aivan totta. Mullakin oli vaikeuksia ensin rentoutua, ja huomasin todellakin miten se heijastuu koiraan. Mutta pikkuhiljaa hivuttauduttiin rauhallisempaan olotilaan...
Tässä ekassa videossa näkyy enemmän sitä "aktiivista tekemistä" mitä me tehtiin koulutuspäivän aikana: Naalilta vaadittiin hyvin pieniä juttuja, kontaktia, vähän seuraamista. Palkkaamisesta saatiin hyvää palautetta, opin oikeastaan leikkimään kunnolla tuon kanssa vasta viime kesänä (kiitos Jenni Laaksosen!), kun luulin että koiran kanssa leikkiminen on vaan lelulla revittelyä mutta oikeastihan se on myös paljon muuta, Naalin kanssa on tärkeätä kehua sitä ja lelua, sekä tehdä valehyökkäyksiä ja juosta sen kanssa. :D Sillä on hassu tyyli, mun kanssa leikkiminen on sille tärkeämpää kuin itse lelu.
Seuraavassa videossa näkyy alkuun vähän siitä vaiheesta, kun ensin rauhoitun koiran kanssa. Video hiukan valehtelee, istuin paljon kauemmin lattialla tuon kanssa ja ainoastaan loppupätkä on mukana videossa. Tämä oli jo toinen koulutuskerta, ja tässä vaiheessa jo koitin itse katsoa ja miettiä, milloin aletaan hommiin ja viestitellä kropalla koiralle että nyt alkaa työt. Tässä kohtaa Naali oli jo paljon rauhallisempi mitä alussa, haisteli, venytteli, piippaus paljon vähempi mitä ekalla kierroksella. Loppua kohti rauhoitutaan taas lattialle ja saatiin hiukan palautetta.
Tässä viimeisessä videossa saatiin vielä palautettua mitä tulee vireeseen, keskittymiseen ja työskentelyyn, sekä hyviä vinkkejä mitä voisi tulevaisuudessa ajatella ja työstää vielä enemmän.
Kannatti kyllä todellakin mennä tälle koulutuspäivälle, huomasin selkeän muutoksen sekä itsessä että koirassa lyhyessä ajassa, ja huomasin myös kuinka helppoa se oikeasti on vaan istua sen koiran kanssa lattialla. Uskallan luottaa koiraani enemmän, jäädä vaan katsomaan sen kanssa maailman menoja.
Tänään otinkin heti työkseni istua Naalin kanssa hetki keittiössä kun tulin töistä kotiin (silloin ollaan yleensä kaikesta eniten täpinöissään). Ei se ihan taianomaisesti heti ensiheittämällä tietty poistanut kaikkia kiihtymistä kotona, mutta päästiin suhteelliseen rauhalliseen tilaan ennen lenkkejä kuitenkin (vaikka kierrokset kyllä taas nousi kun piti ulos asti mennä). Pikkuhiljaa pienin askelin... Kohta uskallan jo ulkonakin pysähtyä miettimään. Huomasin myös sen että lenkillä muistan paremmin pysähtyä ja antaa koiran kertoa minulle missä mielentilassa on, kyllä varmaan rauhallisuus saadaan jossain kohtaa ihan uloskin asti. :) Huomasin myös että Naali selkeesti viestii minulle rauhoittumistaan: huokailee syvään tai lenkillä ravistelee aina kun on joku "tilanne" ohi (esim. edessä kulkee hetken toinen koira, sitten Naali ensin jännittyy hetkeksi, mutta kun jäämme katsomaan niin ravistelee olon pois, jos oikein tulkitsen, ja sen jälkeen matka jatkuu haistelemisen merkeissä).
Tänään otinkin heti työkseni istua Naalin kanssa hetki keittiössä kun tulin töistä kotiin (silloin ollaan yleensä kaikesta eniten täpinöissään). Ei se ihan taianomaisesti heti ensiheittämällä tietty poistanut kaikkia kiihtymistä kotona, mutta päästiin suhteelliseen rauhalliseen tilaan ennen lenkkejä kuitenkin (vaikka kierrokset kyllä taas nousi kun piti ulos asti mennä). Pikkuhiljaa pienin askelin... Kohta uskallan jo ulkonakin pysähtyä miettimään. Huomasin myös sen että lenkillä muistan paremmin pysähtyä ja antaa koiran kertoa minulle missä mielentilassa on, kyllä varmaan rauhallisuus saadaan jossain kohtaa ihan uloskin asti. :) Huomasin myös että Naali selkeesti viestii minulle rauhoittumistaan: huokailee syvään tai lenkillä ravistelee aina kun on joku "tilanne" ohi (esim. edessä kulkee hetken toinen koira, sitten Naali ensin jännittyy hetkeksi, mutta kun jäämme katsomaan niin ravistelee olon pois, jos oikein tulkitsen, ja sen jälkeen matka jatkuu haistelemisen merkeissä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti