Torstaina tuli taas ajettua vähän pidemmälle reeneihin. Olin paikalla ajoissa ja tein Naalille kulmikkaan jäljen vanhenemaan. Keli oli kiinnostava: kova länsituuli, +5 astetta, jäätä ja lunta (raskasta, kauheata lunta). Autoni jäi jumiin lumipenkkaan, sen irrottamiseen tarvittiin hinausautoa (jee).
Naalin jälki vanheni noin 3 tuntia. Noin muuten jäljellä oli kova sivutuuli joka työnsi hajun sivuun, ja paikalla oli paljon lunta, maastona lyhyttä taimikkoa ja lunta noin 30-50 cm paikasta riippuen. Lumi oli todella raskasta kulkea plussakelien vuoksi.
Pistin jäljelle kolme pientä puunpalaa (noin 3x1,5cm), yhden hanskan ja yhden pienikokoisen muovikannen. Kaikki esineet löytyi hyvin paitsi yksi puunpala joka vauhdissa jäi ja toisen puupalan Naali merkkasi mutta ei oikein itse meinannut löytää (potki vahingossa lunta sen päälle). Paremmin kuitenkin jo merkkasi puupalatkin, viime kerralla jätti kaikki puiset.
Jäljellä oli viisi kulmaa, kun halusin nimenomaan nähdä miten koira menee kulmia, kriteerinä vähän katsoa miten se kulkee hajulla, kuinka tarkasti, ja miten ratkoo pulma-kulmat. Käänsin myös tahallani itseäni niin että olin selin kulmalle sitten kun mentiin siitä yli, etten vahingossa avittanut kropallani. Ekassa kulmassa meni kauan, kun Naali meni vauhdilla ohi ja joutui tosissaan etsimään sitä jälkeä. Tokalla ja kolmannella vähän sama, mutta jäljen etsimiseen kului vähemmän aikaa. Sitten taisi pojalla välähtää päässä kun rupesi kulmat sujumaan. Esine jäi loppupuolelta huomaamatta varmaan koska otus kiihtyi pulmien ratkomisesta ja keskittyi vähän liikaa ajamaan sitä ydinjälkeä vaan.
Noin muuten menee jo paremmin ydinjälkeä, vaikka paikoitellen kyllä huomasi selkeästi tuulen vaikutusta, kun koira vähän seilasi. Lumi oli syvää ja raskasta myös koiralle, mutta hyvin se jaksoi loppuun asti. Itse kaaduin useamman kerran, onneksi oli pehmeä alusta. Jäljen pituutta en mitannut mutta veikkaan että jäi siihen 200-300 metriin.
Hiiri teki pientä maalimieskäyttäytymistä, annoin maalimiehille tarkat ohjeet komentaa sitä loitommaksi jos yhtään koskee, kun Hiirellä on tuupannut vähän mennä pieneksi possuiluksi aina kun on peitettyjä maalimiehiä ja siinä vaiheessa kun mä lähestyn...Laitoin maalimiehille peitettä mukaan, ohjeena peittää yläkroppa ja kasvot. Harjoitus meni hyvin, ekalla maalimiehellä koitti vähän enemmän tökkiä, tokalla yritti kerran ja uskoi sitten. Kyllä me vielä saadaan se koskemattomuus upotettua tuon kalloon. :D Etsimistä ei Hiirellä tällä kertaa kauheasti ollut, pistin maalimiehet ihan helppoihin paikkoihin kun tarkoitus oli nimenomaan harjoitella käyttäytymistä eikä etsimistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti